>> TAKAISIN ETUSIVULLE

 

Arkipäivän kartta on osa Future Media Home (FMH) tutkimusprojektia. Kartan tarkoituksena on hahmottaa teknologian vaikutuksia arkipäivään, arkipäivän ongelmia ja toiveita siitä, miten asiat voisi tehdä paremmin. Arkipäivän kartta on jaettu yhdessäolon, elämysten ja hyvinvoinnin, työn, rutiinien, elämäntavan, vaikuttamisen sekä tiedon ja median saariryhmiin. Vaikka kartta onkin jaettu teemoihin, on selvää, että eri elämänalueet limittyvät toistensa kanssa.

Arkipäivän kartan osoitetta on levitetty Taikin sisäisten tiedotteiden lisäksi tutkijoiden tuttavapiireihin sekä erilaisiin yhteisöihin. Vastaajaryhmä on kohdentunut siten, että vastaajat ovat keskimäärin 20-35 -vuotiaita kaupunkilaisia, joilla on akateeminen tausta. Tarkoituksena ei ole ollut yleistyksien tekeminen, vaan ennemminkin erilaisten näkemysten ja kokemusten kartoittaminen.

 

Elämäntapa

Vastaajista suurin osa on tyytyväisiä olemassa olevaan teknologiaan, tosin monet myöntävät sopeutuvansa helposti myös uuteen, omaan käyttöön saatuun teknologiaan.

"Olin aikoinaan tyytyväinen mekaaniseen kirjoituskoneeseen, joskin nyt olen tyytyväinen tekstinkäsittelyohjelmiin".

 

Vastaajat näkevät, että teknologia mahdollistaa riippumattomuuden ja vapauden päättää omasta ajankäytöstä. Laajemmassa mielessä se voisi kenties mahdollistaa myös itselle sopivan elämäntyylin ylläpitämisen.

"Haaveilen luonnonläheisemmästä elämästä, jossa tilaa ja luontoa olisi ympärillä enemmän ja lisää mahdollisuuksia kanssakäymiseen niin ihmisten,eläinten kuin maan kasvienkin kanssa. Kenties tulevaisuuden teknologia voi antaa mahdollisuuden siihen, että kaikkien ei ole pakkauduttavasamalle neliökilometrille (jossa tila siis maksaa hillittömästi), vaan etäläsnäolokin on mahdollista entistä paremmin. Tämä kuuluu siis sarjaan maakellareita, koiravaljakoita ja tietokoneita samassa sarjassa. Ja itse kasvatettuja porkkanoita ym."

 

Vastaajien mukaan tulevaisuuden teknologiasta voisi olla myös konkreettista hyötyä arkipäivän askareiden helpottajana.

"Tulevaisuuden teknologialta toivon mahdollisuutta tehdä työtä tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja helpotusta arkipäivän askareisiin (ne virastot!!) "

 

Kaiken kaikkiaan vastaajat tuntuvat olevan sopusoinnussa arkensa kanssa, epäilemättä osittain sen takia, että monet vastaajat tekevät työtä jossa saa suhteellisen vapaasti päättää omista aikatauluistaan. Uudet viestintävälineet ovat tulleet osaksi tätä joustavaa elämäntapaa. Vastaajat näkevät, että he hallitsevat elämäänsä ja käyttämäänsä teknologiaa.

"Uskon kykeneväni vielä vaikuttamaan elämäni laatuun ja sisältöön. Luulen, että oma ajattelu tulee vaikuttamaan elämäni laatuun enemmän kuin teknologia."

"Onnekseni myös rahallinen tilanne on sellainen, ettei sen tarvitse paljoa vaikuttaa tehtäviin päätöksiin vaan voin päättää arvojeni mukaisesti."

"Uskon, että kommunikaattorin kaltaiset työkalut helpottavat tulevaisuudessa elämääni paljon. Voin entistä vapaammin tehdä työtä ja viettää vapaa-aikaani haluamallani tavalla."

 

Jotkut vastaajat tiedostavat myös sen, että teknologia saattaa tuoda uusia vaatimuksia ja luoda uusia tarpeita.

" Uudet viestintälaitteet ovat helpottaneet elämääni, mutta myös lisänneet informaation tarvettani."

 

Kommunikaatio

Kommunikaation merestä nousi kaksi aluetta: ihmisten välinen kommukaatio, sekä kommunikointi tiedonhakumielessä, yhä kasvavassa tiedon tulvassa.

Viestintätavoista kysyttäessä tulee esille, että erityisesti sähköposti ja kännykkä ovat muuttaneet viestintätapoja. Vaikutukset nähdään monimuotoisina, mutta etupäässä vastaajat kokevat muutoksen positiivisena. Kännykkä on vastaajien mukaan kätevä, koska sillä voi ottaa yhteyttä milloin vain. Toisaalta soittamisessa nähdään myös omat ongelmansa: aina ei voi tietää millaisessa tilanteessa vastaanottaja on; missä hän on ja voiko hän puhua esteettä?

Vastaajien mukaan sähköpostin eduksi nouseekin, että sen kautta voidaan lähettää viestejä tilanteesta riippumatta - silloin "kun siltä tuntuu".

"Sähköpostiviestissä ei tarvitse olla asiaa, voit vaikka lähettää kaverille jonkun typerän vitsin. Tuntuisi mahdottomalta kuvitella tilannetta, jossa soittaisin kaverille puhelimella."

 

Kännykällä ja tekstiviesteillä voidaan olla yhteydessä ja sopia joustavasti esimerkiksi tapaamisia. Liika joustavuukin voi toisaalta muodostua suoranaiseksi rasitteeksi:

"Olen pahoillani tästä kännykkäkulttuurista, kun enää ei voida sopia asioita, vaan aina "soitellaan".

"Tekstiviestit tarkoittavat etta yha vahemman pitaa sopia etukateen ja sitten sovitaan jotain tai aikataulut lipsuvat. ei tarvitse sitoutua kuin ennen ja samalla tulee sitouduttua enemman kaikkeen kun ajattelee ehtivansa sopia tuon toin ja sen silloin ja kyllahan vartissa sinne ehtii...."

 

Internetin ja sähköpostin mahdollisuudet nähdään tiedonhaun suhteen miltei pelkästään positiivisina.

"Nautin myös internetin ja sähköpostin luomista mahdollisuuksista hoitaa virallisia asioita tai hankkia tietoa vaikka Helsingin kaupungin vuokrattavista tonteista. Puhelimeen tarttuminen on ollut minulle aina kynnyskysymys."

 

Vastaajat sukkuloivat taitavasti erilaisten kommunikaatiovälineiden välillä. Sopivan välineen ja tilanteen yhdistämisen mahdollisuus nähdään erityisen hyvänä asiana. Monet ovatkin sitä mieltä, että puhelin sopii henkilökohtaisten asioiden hoitamiseen paremmin kuin sähköposti. Ja ystävien kanssa halutaan edelleen olla kasvokkain.

"Joissain asioissa puhelin on nopeampi ja helpompi kuin verkko. Hitaammat, selvemmät asiat sujuvat sähköpostilla, esim. palaveriaikojen sopimiset, jos ei ole kiire. Samoin ison joukon tavoittaminen. Tottakai uudet välineet ovat helpottaneet. Kännykkä toimii melkein missä vain, mikä helpotus kun ei tarvitse etsiä puhelinta, jasähköposti tavoittaa melkein aina, miten huoletonta!"

"Internet on paras tiedonhakuväline, se on muuttanut paljon. Nopeaa ja helposti, vaikka eihän sieltäkään kaikkea saa. Juoruilu käy edelleen parhaiten puhelimessa, tai kasvokkain."

 

Nopeutta ja helppoutta pidetään uusien kommunikaatio- ja tiedonhakumahdollisuuksien keskeisimpinä etuina. Toisaalta toiminnan nopeuden katsottiin tekevän ihmisistä kärsimättömiä ja teknologian pettämisen uskotaan aiheuttavan hankaluuksia käyttäjille, jotka ovat tottuneet samaan kaiken heti ja nyt.

Alituinen tavoitettavuus ei yleensä ole ongelma. Vastaajat näkevät asian ennemminkin niin, että he pystyvät itse - yhä paremmin - kontrolloimaan omaa tavoitettavuuttaan.

"Minulla ei työasioita lukuun ottamatta ole ollut tarvetta pysytellä tavoittamattomissa, pieni sähköpostiviesti tai tekstiviesti tuottaa aina iloa ja tyydyttää sosiaalisuuden kaipuuta. "

 

Jotkut vastaajat tosin vastustavat kännykkää juuri siksi, että näkevät sen velvoittavan jatkuvaan yhteydessäoloon.

"Haluan ehdottomasti välillä olla tavoittamattomissa. Siksi en omista kännykkää."

 

On kuitenkin ennemminkin harvinaista, että kommunikaatioteknologia koetaan riippuvuuden ja velvollisuuksien lähteenä: Jos halutaan olla rauhassa, on aina olemassa mahdollisuus yksinkertaisesti sulkea kännykkä.

"Omaan rauhaan pääsen, kun en avaa tietokonetta (tai pidä puhelinta päällä) - yhtään huonoa omaatuntoa tuntematta. Tärkeää mielestäni on tajuta, että Internet yhteydenpitovälineenä on mahdollisuus - ei velvollisuus."

 

Yhdessäolo

Vastaajat korostavat sitä, että yhdessäolon tärkein peruste liittyy tuttavuuden taustoihin, yhteisiin kokemuksiin ja yhteiseen historiaan: hyvät ja pitkät ihmissuhteet eivät edellytä sen kummempaa ylläpitämistä.

Tapaaminen joskus, puhelu kerran vuodessa tai joulukortti saattaa riittää, jos suhde perustuu yhteisiin kokemuksiin. Uudet kontaktit vaativat tiheämpää yhteydenpitoa. Sähköposti ja puhelin ovat arkisen tehokkaita, käsinkirjoitettu kirje tai korttikin pysäyttää.

Erilaisista kommunikaatiovälineistä "hellimpinä" ja henkilökohtaisimpina pidetään kirjeitä ja kortteja. Sähköposti ja muut internet -välitteiset kommunikaatiovälineet ovat sen sijaan lisänneet yhteydenpitodon määrää helppoutensa ja nopeutensa takia.

Omaan rauhaan vetäytymisellä ja uudella tekniikalla ei välttämättä katsota olevan tekemistä toistensa kanssa. Kännykän voi sulkea napista, ja sähköposti lisää mahdollisuutta omaan rauhaan.

"Se on kuin puhelinaika, viestit voi tutkia sitten kun haluaa. Kosketus ja yksityisyys ovat mielen asioita."

 

Internet on tarjonnut muutamille vastaajille uusia tuttavuuksia: samantyylisiä ihmisiä löydetään myös netin välityksellä. Lisäksi sähköposti on mahdollistanut helpon ja usein toistuvan yhteydenpidon ajasta ja paikasta riippumatta esimerkiksi ulkomailla asuvien tuttavien kanssa.

"Netti on mullistanut kaiken, en enää osaa kuvitella miten yksinäinen olisin, jos ei olisi tuota tapaa löytää ihmisiä, jotka ajattelevat samalla lailla tai joita kiinnostavat samat asiat kuin minua. Ja juttelu on saanut aivan uusia ulottuvuuksia."

 

Sähköpostilla katsotaan olevan useita erityispiirteitä: sähköpostia voidaan pitää esimerkiksi työskentelyrauhaa lisänneenä viestintävälineenä, sillä aiemmin työntekoa katkoneet puhelinyhteydenotot ovat vähentyneet sähköpostin myötä.

"Mielestäni sähköpostiviestintä antaa juuri tällaisen mahdollisuuden omaan rauhaan. Puhelin ei soi läheskään niin usein kuin aiemmin, mutta kun on arkielämältä aikaa voi istahtaa koneelle lukemaan viimeisimmät viestit. Myös maailma pienenee ja minullakin on sähköpostitse yhteys moneen maahan, jossa vanhoja tuttavia. "

 

Sähköposti on vastaajien mielestä muutenkin hallittavissa oleva ja mukautuva kommunikaatioväline: sähköposti on tarpeen mukaan virallinen tai epävirallinen, ajasta ja paikasta riippumaton väline, jolla voidaan ottaa yhteyttä joko nopeasti ja lyhyesti tai kirjoittaa pitempiä "kirjeitä".

"Sähköposti on tuonut mahtavan mahdollisuuden olla yhteyksissä sekä ystävien että "virallisten" tahojen kanssa. Se antaa mahdollisuuden sekä nopeaan, ajasta riippumattomaan ja helppoon yhteydenottoon, että kirjeenomaiseen yhteydenpitoon. "

"Sähköpostin lähettäminen on paljon helpompaa kuin kirjeen kirjoittaminen. Ei tarvitse miettiä muodollisuuksia, vaan lähettää viestin juuri tästä hetkestä. Välillä voi vaihtaa useamman viestin päivässä ja sitten taas pitää pitemmän tauon, vaikka useamman kuukauden. "

 

Eräs vastaajista kokee sähköpostin olevan sukupuolia jakava viestintäväline: hän piti sähköpostia erityisen miehisenä kommunikaatiovälineenä. Perusteluna tähän on se, että sähköpostin avulla faktat menevät perille ilman turhaa jutusteluja tai ilman keskustelukumppanin tunnetilan seuraamista. Tunnepitoisempi ja keskustelulle avoimemmin antautuva yhteydenpito on kyseisen vastaajan mielestä jollakin tapaa naisellisempaa.

"Välillä on helpompi kirjoittaa ajatuksensa saadaksensa ne mahdollisimman selkeästi vastaanottajalle. Tämä tosin lienee miehistä: faktat ovat tärkeimpiä ja toisen tunnetilan seuraaminen vähemmän tärkeää."

 

Kaiken kaikkiaan kommunikaatiovälineiden ei katsota korvaavan muuta yhteydenpitoa: kasvottaiset kontaktit ovat jännittävämpiä ja mielenkiintoisempia:

"Kaikkein parhaita ovat suunnittelemattomat kohtaamiset, jotka lähtevät käyntiin ilman alkukankeutta. "

 

Muutamat vastaajista kertovat, että heidän on vaikea suhtautua siihen, ettei kännykkä joku päivä soi tai jos sähköpostia tulee erityisen vähän. Jos on tavoitettavissa periaatteessa milloin vain, havaitaan myös kontaktien puute erityisen selvästi.

 

Rutiinit

Suurin osa vastaajista näkee, että arkiset rutiinit ja itse tekeminen - kotiaskareet ja asioiden hoitaminen - ovat osa elämää, joista ei haluta luopua. Rutiinit eivät ole vain välttämätön paha, vaan ne myös rytmittävät elämää. Kotiaskereiden hoito on vastaajien mielestä mukavaa, lähes terapiaa ja yhä teknologiakeskeisemmässä maailmassa arkiset rutiinit ovat linkki todellisuuteen kaiken digitaalisen keskellä. Erään vastaajan sanoin "jotkut rutiinit on oltava, jotta fyysinen ja henkinen hyvinvointi voi jatkua".

"Ajan henki tuntuu olevan, että tekniikka korvaa tylsät työt ja sitten jää aikaa "tärkeämmille asioille". En oikein tiedä, mitä ne tärkeämmät asiat ovat."

"Haluan hoitaa itse arkipäivän rutiinini, koska ne tuntuvat "todellisilta". Maitoa juodakseen maito täytyy hakea kaupasta, enkä halua että tämä realiteetti häviää elämästäni"

 

Rutiinit saattavat olla puoliautomaattisia toimia, joita tehdään samalla kun mietitään muita asioita. Jotkut rutiinipuuhastelut, kuten ruuanlaitto voidaan kokea nautinnollisiksikin. Toisaalta osa olisi valmis hoitamaan arkirutiinejaan kuten esimerkiksi kaupassakäynnin ja asioiden hoitamisen nopeammin tai helpommin. Agentti ajatuksena kiinnostaa monia, näiden ajatusten agentti tuntuu lähinnä olevan vanhan ajan kotiapulainen.

"Perustarvikkeista huolehtiva kotiagentti olisi mahtava. Se voisi myös ehdottaa ruokareseptejä ja antaa valmiin ostoslistan/käydä ostamassa ne. Varsinkin pienen lapsen äitinä koen että jos saisin lisää aikaa arkirutiineilta vaan olla lapsen kanssa, se olisi elämänlaatua parantavaa."

"Nautin arkipäivän rutiineista, paitsi siivoamisesta ja haaveilenkin omasta siivoajasta. "

 

Toisaalta kotiaskareistakin kysyttäessä tulee esiin, että vastaajat ovat melko tyytyväisiä jo olemassaolevaan tekniikkaan.

"Ottaisin mieluiten talouteeni tehokkaan kompostorin kuin ajattelevan jääkaapin. En kaipaa lisää koneita enkä tekniikkaa. Nykyisillä pärjään oikein hyvin (paitsi tv ja videot)."

"Minusta on mukavaa kierrellä kaupoissa, toreilla, kauppahalleissa katsomassa itse ruokaa ja tavaroita, joita tarvitsen. Samoin hoidan mieluummin itse jatkossa tiskit, siivoukset (käy hyvästä jumpasta). (...) "

 

Asioiden hoitamista esimerkiksi pankeissa tai postissa kovin moni vastaaja ei näe palkitseviksi sinällään. Uudelta teknologialta odotetaankin parempia ratkaisuja asioiden hoitamiseen.

"Asioiden hoitamiseen esim. postissa, pankissa ja virastoissa kuluu aivan liian paljon aikaa ja energiaa. Turhaa jonotusta, hidasta palvelua jne."

 

Hyvinvointi

Vastaajien hyvä olo ja nautinnot tuntuvat koostuvan ennen kaikkea pienistä, itselle omistetuista hetkistä. Vastauksista käy ilmi se, että teknologian kehitykseltä toivotaan sitä, että se mahdollistaisi yli jäävän vapaa-ajan käytön itselle mielekkäällä tavalla.

"Pienet asiat ovat usein elämän parhaat asiat! Aikaa ei koskaan ole liikaa, aina löytyy jokin juttu, joka on pakko hoitaa tässä ja nyt."

"Tuntuu siltä, että olen oppinut arvostamaan elämän pieniä iloja. Vapaa-aika on tärkeä vastapaino työlle, ja sitä pitäisi oppia käyttämään oikein."

 

Jyrkät erot "hampaat irvessä vääntämisen" ja vapaa-ajan välillä koetaan epämiellyttäväksi: työn tulisi kaiken kaikkiaankin olla mielekästä ja hauskaa toimintaa.

"Pyrkimyksenäni on, että työ on niin mielenkiintoista, että se tuntuu huvilta. Luterilaisesta työetiikasta irti pääseminen tuottaa joskus tuskaa. On vaikea mieltää työnteoksi sitä, mikä on hauskaa. Ja jos on hauskaa koko päivän, onko tullut tehtyä mitään hyödyllistä? On päätöntä ajatella, että työ on jotain mistä pitäisi päästä irti vapaa-aikana. Päin vastoin meidän tulisi pyrkiä siihen, että teemme aina sitä, mikä tuntuu tärkeältä ja oikealta, ja nautimme siitä."

"Työ- ja vapaa-aika menevät minulla suloisesti sekaisin. En tiedä, kumpi on kivempaa tai kummasta luopuisin, jos saisin pitää vain toisen. Molemmissa käytän samoja piirteitäni."

 

Kalenteriin pyritään järjestämään ylimääräistä vapaa-aikaa ja aikaa perhettä sekä ystäviä varten. Vastaajat tuntuvat tasapainottelevan erään vastaajan sanoin "suunnitelmallisuuden ja spontaaniuden välimaastossa". Pidetään siitä, että asioita voidaan tehdä spontaanisti, mutta toisaalta tietyt tapahtumat vaativat suunnittelua toteutuakseen.

"Vapaa-aika on aika sidottua, koska meillä on paljon ystäviä, joihin pidämme viikonloppuisin yhteyttä. Pyrimme kuitenkin pitämään aina myös vapaata kalenterissa, eli emme sovi liian kiireistä."

"Koen kyllä, että harrastusten parissa viettämäni aika on aikaa myös minulle itselleni, vaikka joskus toiselta tuntuukin. Vapaa-aikani on tällä hetkellä vahvasti sidottu aikatauluihin. Silloin tällöin tunnen oloni jopa orvoksi, kun ei olekaan menoa mihinkään, mutta hallitsen myös omituisen lörvehtimisen taidon."

 

Vaikuttaminen

Vastaukset ovat vaikuttamisen osalta poikkeuksellisen hajanaisia. Osa vastaajista uskoo, ettei tekniikalla ole juurikaan merkitystä vaikuttamismahdollisuuksien suhteen (vaikuttamismahdollisuuksiin uskotaan sinällään), kun taas osa on sitä mieltä, että vaikutusmahdollisuudet paranevat uuden kommunikaatioteknologian myötä huomattavasti.

"Tietotekniikka ja valta eivät mielestäni liity toisiinsa. Tekniikka on juuri sitä, tekniikkaa. Myös ja vaikka postiäänestys ovat vaikuttamisen tekniikkaa -- vaikuttaminen ei muuta vaikka tapa toteuttaa sitä muuttuisikin. Valta ei karkaa jos sen ei anna karata, mutta täytyy itse olla aktiivinen ja seurata asioita. Ei kukaan tule soittamaan ovikelloani ja huolehtimaan siitä, että minä saan vaikuttaa..."

"Uskon, että netin myötä on syntymässä aivan uusi vaikuttamisen kulttuuri. Olen yhtäkkiä mukana vaikka kuinka monessa yhdistyksessä, työryhmässä ja talkooporukassa, jotka ovat löytyneet netin kautta. Lähetän sähköpostipalautteita poliitikoille, yrityksille ja lehtiin ja tiedän, että kymmenet kaverini tekevät samoin. "

 

Eräs haastateltavista ehdottaa tietokoneen ja modeemin liittämistä äitiyspakkaukseen.

"Tietokone ja modeemi pitäisi saada äitiyspakkaukseen, jotta kaikki muutaman kuukauden enimmäkseen kotona viettävät uudet äidit voisivat löytää yhteiskunnan tätä kautta, ja toisensa, tietysti. Ja sitten heidän lapsensa - alle vuotiaista läsnä ircissä pidetyissä palavereissa ja etsimässä tietoa Nestlen boikotista :-). Mitä vaikuttajia tätä kautta syntyisi! Mutta taas unohtuu, että alle 10 % on mukana tässä vaikuttajaporukassa. Niin, pc ja modeemi äitiyspakkaukseen."

 

Tiedonvälitys on muuttunut vastaajien mukaan kriittisemmäksi. Tietoa välittävän median tehtävä on jakaa informaatiota mahdollisimman puolueettomalla tavalla.

"Median kriittisyys on mielestäni saanut ainakin valtion päättäjät varomaan sanojaan ja tekojaan, joka on hyvä esimerkki siitä että vallankäytön ja päästösten teossa pitää olla "puolueeton" media aina jakamassa informaatiota ihmisille. Yksityisyyden raja on mielestäni taas hieman karkaamassa taas roskajournalismin käsiin. Uusien medioiden säännöt ovat vielä epäselvät ja niitä käytetään hieman epäilyttävästi välillä. "

 

Yksityisyyden ja tietosuojan puolesta ollaan jonkin verran huolissaan.

"Mainonta loukkaa joskus yksityisyyttä - esimerkiksi suoramarkkinointipuhelut lopetan alkuunsa."

"Yksityisyyden raja on mielestäni taas hieman karkaamassa taas roskajournalismin käsiin. Uusien medioiden säännöt ovat vielä epäselvät ja niitä käytetään hieman epäilyttävästi välillä."

 

Työ

Vastaajien mielipiteet jakautuvat sen suhteen, pitäisikö työ ja vapaa-aika erottaa toisistaan. Ne, jotka eivät halua erotella työtä ja vapaa-aikaa omiksi arkielämän alueikseen, haluavat pystyä työskentelemään missä vain, milloin vain -ja rentoutumaan silloin kun siltä tuntuu. Aikaa ei jaeta omaan vapaa-aikaan ja työnanatajlle uhrattuun työaikaan, vaan kuten eräs vastaaja sanoo "kaikki aika on minun omaa aikaani": omaa ajankäyttöä pitää voida suunnitella itse.

Mahdollisuus suunnitteluun lisää tunnetta siitä, että elämä on omassa hallinnassa.

"Haluan kehittää elämästäni paikan, jossa olen koko ajan kotonani. Tehdä työtä, kun on työfiilis ja harrastaa sosiaalisesti, kun on kaverifiilis. "

"Nyt, kun on lapsi, tajuaa mitä kauheaa järjettömyyttä on perheen ja työn erottaminen toisistaan. Ajattelen, että työn ihanne on metsästäjä/keräilijäkulttuureiden elämä: metsästämistä ja keräilyä tehdään kolme, neljä tuntia päivässä, enintään. Eikä sinäkään aikana tarvitse luopua siitä, mikä on ihmisen oikeaa elämää: sosiaalisuus, ajattelu, luovuus, laulu, leikki."

 

Ne vastaajat, jotka haluavat erottaa työn ja vapaa-ajan toisistaan, näkevät että työn ja vapaa-ajan alueiden erottaminen helpottaa työhön keskittymistä ja selkeyttää elämää. Tässä kohdin toistuu usein epäilys siitä, että jos työn ja vapaa-ajan rajat eivät ole selkeät, työ valtaa liian suuren osan elämästä.

"Työ saisi pääosin pysyä omassa lokerossaan, tai ainakin antaa tilaa kotiajalle."

 

Nekin, jotka kannattavat työn erottamista omaksi alueekseen, saattavat silti nähdä, että jossain tilanteissa olisi mielekästä pystyä tekemään töitä ajasta ja paikasta riippumatta. Osa kaipaa lisäksi mahdollisuutta erilasiin työn ja vapaa-ajan yhdistelmiin, esimerkiksi vähemmän töitä vähemmällä palkalla tai mahdollisuutta etätöihin silloin tällöin. Harva näkee etätyötä kuitenkaan itselleen pysyvänä ratkaisuna, lähinnä työpaikan tarjoamien sosiaalisten kontaktien vuoksi.

 

Tieto ja media

Suurin osa vastaajista kokee, ettei itselle mielekkään tiedon ja viihteen etsiminen ole ylivoimaisen vaikeaa, vaikka kaikkea onkin tarjolla runsaasti. Vastaajat ovat suhteellisen tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen, jossa valitaan annetuista vaihtoehdoista. Automaattisten suodatuspalveluiden sijaan luotetaan enemmänkin lähipiirin suosituksiin. Osa ottaisi kuitenkin mielellään vastaan jollain lailla itselle "paketoitua", valikoitua tietoa tai tilaisi lempiohjelmansa televisiosta.

Informaation suodattamista kaivataan perinteisen median sijaan sähköpostin ja muun postin suhteen.

"Filttereitä postiluukkuun ja tietokoneeseen ! "

 

Myös oikealla tavalla kohdistettuun mainontaan käyttäjät suhtautuvat jopa positiivisesti.

"Inhoan myös kaikkea paperisälää, mitä postiluukusta tungetaan. Kaikki laskut ja muu tiedotus verkkoon. Olen myös kiinnostunut mainoksista silloin kuin joku ostos on minulle ajankohtainen, mutta jatkuvalla syötöllä tuleva paperi on kamalaa."

 

Uusiin arkistointimenetelmiin vastaajat suhtautuvat pääosin myönteisesti.

"Nykyään valokuvat ovat pöytälaatikossa suuressa sekamelskassa. Tarpeeksi iso kovalevy ja tarpeeksi hyvä digitaalikamera voisi olla hyvä alku."

"Omat arkistot? Oi kun voisi skannata KAIKEN vanhan ja digitaalisesti taltioida KAIKEN tästä eteenpäin ja olisi loputtomasti ajan ja teknisen edistyksen kestävää datasäilöntätilaa. "

 

Vastakkaisiakin mielipiteitä tosin esiintyy:

"En ymmärrä tätä amatöörien dokumentointivimmaa - lienee lähtöisin välinekauppiailta. -- Kukahan jaksaa nekin 20 kännissä sönkötettyä C-kasettia kuunnella, joita appiukko säilyttää jälkipolville?"

 

Monet korostavat, että muisteleminen on sosiaalinen tapahtuma, joten kuvien ja muiden aineistojen olisi hyvä olla sellaisessa muodossa, että niitä on kätevä katsella eri tilanteissa yhdessä muiden kanssa.

"Tajusin juuri, että kaipaan lapsuudestani sitä, että kaikki kokoontuivat yhteen diaprojektorin ääreen katsomaan ja kommentoimaan valokuvia. En kaipaa uusia muotoja vaan tätä vanhaa takaisin!"

 

>> TAKAISIN ETUSIVULLE